Ennen suurta Lahden kilpailua pysähdyttiin matkalla kiertämään Heinolan rata joka tällä kertaa pystyi tarjoamaan hyvät haasteet koko porukalle.

Ensimmäiset 2 väylää pelataan avoimella kentällä, jonka jälkeen siirrytään hieman ahtaammille metsäväylille, väylien vaikeusasteet tuntuivat menevän numeroinnin mukaan, sillä puolessavälissä rataa alkoi bougie-tikkojen laulu, Tomi taisi kerätä meistä eniten sitä suurta trpla-tikkaa.

metsäväylien jälkeen radalla siirrytään viimeisille ”kenttäväylille” ja tässä vaiheessa näytti pistelaskuri +20 ja enemmän. Oliko tähän syynä perjantain kova reeni Mikkelin paikallisessa, mutta fakta oli se, että nyt ei kyllä kulkenut.

Seuraavaksi päästiinkin kauppaan kun navigaattori-mies Mikko suunnista meidät paikallisen lidlin pihaan ja nyt oli ruokaostosten aika. Edellisenä ilta päätettiin, että tänään tehdään jotain helppoa ja kevyttä ruokaa, sillä olihan kokki Tomi tarjoillut edellisenä päivä kolmikolle 4 Mikon tähden arvoiset sapuskat. Matkaan tarttuikin kevyesti kilo ranskalaisia, paketti kebua, paketti friteerattuja kanoja, kilo lihapullia, kaksi pakettia käyrää ja yksi laatikko kananmunia, taisi se kevyt vaihtoehto nyt jäädä vielä kauppaan?

Kaupan jälkeen aloitimme siirtymän kohti Mukkulan leirintäaluetta, aluksi näytti siltä, että emme olleet paikalla sesonkiaikaan sillä yhtään työntekijää ei näkynyt koko alueella, kunnes puhelinsoiton jälkeen Tomi tavoitti paikan työntekijän jonka suomenkielessä huokui itä-naapurin tuttu murre. Nyt alkoi allekirjoittaneella hieman housut tutista, sillä pelko siitä että meidät ryöstetään Lahdessa Venäjän mafian toimesta oli todella suuri. Ollin naulatessa lompakot yms tärkeät tarvikkeet varmaan piiloon saapui tämä ainoa leirintäalueen työntekijä paikalle tovin odottelun jälkeen. Avaimet taskuun ja siirtymä kohti punaista hirsimökkiä, ensivaikutelma työtekijästä ja pelko mafiasta eivät kyllä mökin ansiosta helpottuneet, Mökin ulkoseinistä roikkui sähköjohtoja ja ovikin oli valmiiksi auki, sisälle päästyämme näimmekin sitten sen mitä oli luvassa. Ollin tarkistaessa köökkiä jäi ensimmäiseksi uunin luukku Ollin lihaksikkaaseen puristukseen, Mikko yritti avata televisiota kunnes havaitsi, että pistorasioista puuttui sähkö. Nokkela sähkärinä löysi Mikko ruokapöydältä sulakkeen ja ruuvasi sulakkeen ainoaan vapaaseen sulakepaikkaan jossa luki uuni, kun sulake oli kiinni niin alkoi mökissä välittömästi armoton surina joka tuli liesituulettimesta joka oli tietenkin jumiutunut täysille. Seuraavaksi teimme tupatarkastuksen suihkuun jonka toisessa päädyssä oli vesivaraaja joka oli kytketty avoimeen pistorasiaan miltei lattian tasolle, joten huoli  kuolemasta oli jälleen yllättävän lähellä. Tässä tiivistettynä mökin ongelmat muitakin pientä pintaremonttia vaativia asioita mökissä oli aika runsaasti.

 

Vihdoinkin Lahden kilpailukierroksella.

 

Kolme ulkopaikkakuntalaista, paljon vettä, runsaasti outteja, pitkiä avoimia väyliä sekä muutama metsäväylä varustettuna mandoilla ja tiheäästikasvaneilla puilla.

Aluksi otettiin muutama lämmittelyliike ja sitten kasattiin oma 3 hengen heittopooli ja kaikki oli valmista. Kuten aluksi jokainen kuvittelikin, niin radan sisällä pysyminen oli aluksi hieman haasteellista, mutta kun se tuntuma kiekkoon löytyi (Lue = Ei löytynyt)

alkoivat kiekot viimein pysymään sisällä ja tulos tippumaan. ensimmäiset 10 väylää kulki vanahalla golfkentällä joten nesteen luovuttaminen ei matkalla tullut puheeksikaan, etenkin kun paikallisten viikkokisojen osanottaja määrät lähentelevät hiljalleen Laukaan puskaputtaajien viikkokisojen osallistuja määriä.

Ensimmäiselle metsäväylälle siirtyessä, oli pakko toivoa että edes yksi meistä heittäisin kiekon tarpeeksi syvällä, metsää jotta Olli ja Mikko olisi juossut kiekon perään ajokoiranlailla, mutta tietenkään näin ei käynyt. Onneksi hätä keksii ratkaisut ja bägistä otettiin yksi ylinmääräinen lätkä ja nakattiin se hymyillen metsään jotta päästiin ilman epäilyksiä keskelle pusikkoa ottamaan hanhi käteen. Kierroksen ratkaisuhetket nähtiin radan loppupuolella kun palasimme takaisin ”nurmiväylille” jossa OB tuikut ja vapaasti virtaava vesistö tuli jälleen esteeksi. Lopputuloksia en muista, mutta varmaa oli se että meistä jokainen pääsi seuraavan päivän finaalikiesille.

 

Finaalit ja tyytyväisyyskyselyn tuloksia luvassa myöhemmin illalla (Myös kuvia lisätään, kun pojat saavat kuvansa jakoon)